Topi Lintukangas - kohti
kanaalin ylitystä


Topi Lintukangas on valmistautunut Englannin kanaalin ylitykseen uimalla paljon pitkiä matkoja meressä ja sopeutumalla kylmään. Kuva: Guilherme Reis
Topi Lintukangas on valmistautunut Englannin kanaalin ylitykseen uimalla paljon pitkiä matkoja meressä ja sopeutumalla kylmään. Kuva: Guilherme Reis



Englannin kanaalin ylitys uimalla on säilyttänyt asemansa yhtenä maailman arvostetuimmista ja vaativimmista kestävyysurheilun haasteista. Legendaarinen 33,3 kilometrin pituinen matka Englannin Doverista Ranskan Calais'hen houkuttelee vuosittain noin 300 uimaria ympäri maailmaa, vaikka vain osa heistä onnistuu tavoitteessaan. Topi Lintukangas olisi ollut vasta kolmas suomalainen Kanaalin uimalla ylittäjä, mutta huonot sääolosuhteet johtivat uinnin peruuntumiseen. Uusi yritys on 2027.  

Topi Lintukangas tavoitteli kolmantena suomalaisena Englannin kanaalin uimista ankarien yliuinnin sääntöjen ehdoilla. Näitä sääntöjä on noudatettu vuodesta 1875 alkaen. Uimari saa ylityksessä käyttää ainoastaan uima-asua,

-laseja ja -lakkia. Märkäpukua ei saa käyttää eikä uimaria saa millään tavoin koskettaa uinnin aikana. Vaseliinia saa levittää. Se suojaa niin hiertymiltä kuin auttaa kamppailussa kylmää vastaan.

Kanaalin yli ovat uineet suomalaiset Tuomas Kaario vuonna 2008 ja Tellervo Maukonen 2013. Kaario käytti uintiin 12 tuntia 35 minuuttia ja Maukonen 14 tuntia 10 minuuttia. Lintukangas tavoittelee Kaarion ajan alitusta, mutta olosuhteet määrittävät loppuaikaa ja tärkeintä on itse suoritus.

"Mahdollisuudet uintiin ovat viivästyneet huonojen sääolosuhteiden takia. Myrskyä on ollut painajaismaista seurata ja odottaa. Noin kahden viikon odottelun jälkeen on palattava kotiin. Satuin todella huonoon saumaan, sillä kesällä täällä oli vain yksi myrskyinen viikko, jolloin kukaan ei päässyt uimaan, Lintukangas kertoo.

Tämä haastattelu on tehty ennen suunniteltua uintia elokuussa 2026.

Milloin Englannin kanaalin ylityksestä tuli tavoite – ja miksi ehkä juuri silloin?

Kävimme kesällä 2007 ja 2008 pienellä porukalla uimassa Helsingissä Seurasaaren (3 km) ympäri. Järjestin saaren ympäri uinti kisan pari kertaa. Kenelläkään meistä ei tuolloin ollut märkäpukua, vaikka veden lämpötila oli melko kylmä. Puhuin uintikaverilleni Englannin Kanaalin ylityksestä seuraavana isona tavoitteena. Tilasin jopa ilmoittautumispaketin CSA:lta (The Channel Swimming Association), mutta uintihaave jäi lopulta muiden asioiden jalkoihin. Ja hyvä niin, sillä en olisi tuolloin osannut tai pystynyt siihen kunnolla valmistautumaan. Mutta ajatus "Big Swimistä" jäi elämään ja palasin siihen aina välillä. Nyt sille tuli vihdoin oikea aika.

Lyhyt pikakelaus uintitaustastasi ja missä muissa lajeissa olet kokeillut rajojasi?

Olen harrastanut lapsesta alkaen kaikkea monipuolisesti. Päälajiksi valikoitui uinti, mutta kilpailin vielä yläasteella hiihdossa ja maastojuoksussa. Uinnissa olin junioritasolla Suomessa menestyksekäskin, mutta laji jäi lukion alussa. Parin vuoden etsikkoajan jälkeen aloitin triathlonin. Ironman-matkan ennätykseksi jäi 8 tuntia 38 minuuttia sekä muutamia hyviä sijoituksia Ironman-sarjan kisoissa. Mika Luodon kanssa kisattiin kovaa täyden matkan SM-kullasta vuosina 1995 ja 1996. Jäin molemmilla kerroilla hopealle. Sen jälkeen olen sukeltanut muutaman vapaasukelluksen maailmanennätyksen Red Bull -tiimissä 2000-luvun alussa. Viime vuosina olen ajanut Ultra gravel -kisoja maailmalla (Badlands, Traka Adventure) ja ollut osa FK-pyöräilytiimiä. Väliin mahtuu vielä Swimrun Ötillö MM-kisat vuonna 2023.

Ylitys on vuoden projekti: kuinka paljon uintia, avovesiuintia ja muuta treeniä on takana?

Toivottavasti riittävästi. Suurin haaste on ollut säätää kokonaiskuormaa, harjoittelua ja kylmään sopeutumista niin, että palautuminen toimii hyvin muun elämän ohella. Onneksi taustalla on paljon kestävyysharjoittelua. Siksi homman nimi on ollut enemmänkin siirtää kestävyyspohjaa uintiin ja tottua vaativiin avovesimatkoihin merellä kuin takoa valtavasti volyymia. Uintia on lopulta kertynyt aika maltillisesti. Salitreenit lopetin jo keväällä, ettei yläkroppaan tule liikaa kuormitusta ja jumeja. Sen jälkeen treeni on ollut pääosin uintia.

Mikä on ollut vaikeinta harjoittelussa Suomen olosuhteissa?

Vuodenajat ja se, että niin paljon joutuu uimaan altaassa. Kesä oli merellä hyvä avovesiharjoitteluun, sinilevä esti treenit vain pari kertaa. Veden lämpötila ei missään vaiheessa mennyt yli 20 °C. Talvella mulla oli tosi hyvä kylmään sopeutumisen putki päällä, mutta se katkesi tammikuun lopulla sairasteluun. Sen jälkeen otin avantopulahdusten ja kylmäaltaan kanssa huomattavasti konservatiivisemmin. Panostin kesällä paljon kylmässä uimiseen.

Järvet ja lammet aiheuttavat sinulle allergisia reaktioita – lyhyt kuvaus pahimmista oireista?

Valitettavasti Suomessa suurin osa järvistä ja lammista ovat osaltani pois suljettuja. Limakalvot ärsyyntyvät ihan älyttömästi, jos uintia kertyy edes pari kilometriä. Sen jälkeen menee päivästä pariin niin, että hengittäminen nenän kautta on käytännössä mahdotonta ja limaneritys ihan älytöntä. Pahimpia ovat tummavetiset ja humuspitoiset lammet. Käytännössä kaikki uinti on siis tullut tehtyä meressä.

Esimerkkejä treeneistä, jotka ovat valmistaneet sinua pitkään meriuintiin?

Kaikki ultratouhut mitä on vuosien aikana tullut tehtyä ovat tärkeitä. Ne ovat opettaneet ottamaan vastaan mitä tulee sen enempää murehtimatta. Uinnin osalta 5–10 kilometrin avovesivedot ovat tyypillisimpiä. Altaassa on myös uitu pitkiä uintiharjoitukia. Esimerkiksi 5 kilometrin treenit tuntuvat nykyään lyhyiltä. Pullarit jätin pois kokonaan ja kaikki lättäritreenit on uitu aktiivisten potkujen kanssa. On ollut hienoa kokea, miten kylmän veden adaptaatio on parantunut valtavasti ja 14 °C on nykyään ihan uimakelpoinen lämpötila. Myös tasaisen energiansaannin merkitys on tullut selväksi sekä lämmön säätelyn että uinnin intensiteetin mahdollistajana. Avovesiuinnissa se on jopa monia muita lajejakin tärkeämpää.

Mikä on ollut mieluisin uimapaikkasi?

Ehdottomasti kesäpaikka Sarvisalon ulkosaaristossa, ihan avomeren ja syvänteen laidalla. Siellä on tullut uitua suuri osa kaikista treeneistä ja totuteltua, että on yksin merellä lähes missä tahansa kelissä. Henkisellä puolella on yllättävän suuri merkittys tässä touhussa, ja että luottamus itseen kaikissa tilanteissa pitää olla kunnossa.

Mikä rooli Guilla — valmentajana/tukijana — on ollut projektissa?

Iso merkitys. Hän on tukenut taustalla koko ajan. Treeniohjelmat ja yhteiset harjoitukset olivat ankkureita ja kokonaisuuden kannalta ihan keskeisiä, vaikka en kaikkea ihan sata lasissa tehnyt. Välillä oli tosi haastava sopeutua ajatukseen valmentajasta, koska sitä ei ole minulla ollut kymmeniin vuosiin. Tämän projektin onnistumisen kannalta se on ollut ihan must. Ja nyt tietysti Doverissa Guin vastuulla on kaikki huolto uinnin ajan ja ilman Guin sitoutumista odotteluun ja itse suoritukseen mikään ei olisi mahdollista.

Miten valmistaudut henkisesti uintiin, ja mitä voi vielä tehdä omaa vuoroa odotellessa?

Lähinnä voi venytellä, levätä ja syödä paljon ja järkevästi, mikä on Briteissä hankalaa sekä pitää hyvä pössis yllä vaikka merellä myrskyää ja jännittää, että et veden lämpötila romahtaa tai ei päästä uimaan ollenkaan. Vaikka Dover on tosi sympaattinen ja hieno rantakaupunki, ei tätä lomaksi oikein omassa päässä saa väännettyä millään.

Millaiset olosuhteet toivoisit, ja mikä olisi pahin painajainen ylitysuinnin aikana?

Ehkä tätä pitää kysyä uudelleen uinnin jälkeen. Koetan ottaa olosuhteet sellaisina kuin ne annetaan, koska niihin ei voi mitenkään vaikuttaa. Startti saattaa olla yöllä, keli voi muuttua äkisti, reitille voi osua paljon meduusoja ja vuoroveden kanssa joutuu taistelemaan. Lämpötilaan vaikuttaa paljon, paistaako aurinko vai ei ja kuinka kovaksi tuuli mahdollisesti nousee. Tämä on kuin olisi jossain suuren vuoren base-campissä odottelemassa sopivaa ajankohtaa huipulle pääsyyn. Tämä on ehkä se puoli, mitä ei Kanaalin yliuinnista heti tule ajatelleeksi.

Millaisia uimalaseja käytät ja miksi?

Uimalasit ovat kaikkein keskeisin varuste. Olen päässyt testaamaan tosi monta erilaista mallia. Parhaaksi on valikoitunut Arena Cobra Swipe -lasit gold/copper-linssillä. Malli on riittävän kirkas, jotta sillä näkee myös hämärässä, mutta se myös suojaa auringolta. Kaikki peililasit ovat liian tummia avoveteen.

Millaista rasvaa tai muuta sallittua suojaa käytät kylmää vastaan?

Käytän perinteistä Lanoliini/Vaseliini-rasvaa kahdesta syystä: se suojaa tehokkasti hiertymiltä ja auringolta. Molemmat ovat merkitseviä yksityiskohtia, kun ollaan tuntikausia todella suolaisessa vedessä. Sen lisäksi rasva vähentää kylmän tunnetta iholla, mikä on pitkässä suorituksessa mukavuustekijä.

Mikä on suunnitelmasi uinnissa nesteille ja energialle?

Suunnitelma on aika simppeli niin kauan kuin sitä pystytään noudattamaan. 45 minuutin uinnin jälkeen mennään 30 minuutin jaksoissa ja pääasiassa nestemäisellä ravinnolla noin 80 grammaa hiilareita tuntia kohti. Meillä on teleskooppikeppi, jonka päässä kuppi josta pullon saa otettua. Varmaan iso osa ravinnosta tullaan nauttimaan lämmitettynä. Sen lisäksi varalla on kaikenlaista: geelejä, mangopaloja ja kokista, niillekin varmaan tulee päivän mittaan tarvetta.

Millaista aikaa ennustat ylitykselle, huomioiden että olosuhteilla on tietysti iso vaikutus?

Noin 10 tunnin aikaa lähden hakemaan, muta olosuhteet vaikuttavat aikaan paljon. Tärkeintä on matka, ei aika.

Onko mielessäsi joku Kanaalin uimari, joka voisi toimia esimerkkinä sinulle tai muille?

Näitä on tietysti paljon, ja kaikilla on hieno tarina kerrottavana. Maanantiana 31.8.2026 täällä Doverissa juhlistettiin hienosti Gertrude Ederlen uinnin 100-vuotispäivää. Hän oli ensimmäinen nainen, joka ui Kanaalin yli ja oli pitkään myös nopein sen ylittänyt uimari. Elokuva naisen suorituksesta on hyvä ja sitä voisi suositella. Haasteensa ne olivat hänelläkin kuten nyt minulla odottaa omaa uintilähtöä toista viikkoa. (09/26)

Uimarin seuranta:
https;//ultraswimming.org/track/english-channel/
Sosiaalinen media:
#arenasuomi #englishchannelswim #channelswimmingassociation

Englannin kanaalin ylittäjiä:

Nopein ylitys:
Australialainen Trent Grimsey ui vuonna 2012 uskomattoman ajan 6 tuntia 55 minuuttia. Naisten ennätystä vuodelta 1978 pitää hallussaan Yhdysvaltain Penny Lee Dean ajalla 7 tuntia 40 minuuttia.

Eniten ylityksiä:
Australian Chloë McCardel on ylittänyt kanaalin peräti 44 kertaa, mikä on maailmanennätys. Miesten tilaston kärjessä on Kevin Murphy 34 ylityksellään.

Nelinkertainen ylitys ilman taukoja:
Yhdysvaltalainen Sarah Thomas teki vuonna 2019 huikean suorituksen uimalla kanaalin edestakaisin neljä kertaa peräkkäin ilman rannalla käymistä. Uintiaikaa kertyi yli 54 tuntia.